
TDS (Total Dissolved Solids) tarkoittaa veteen liuenneiden aineiden kokonaismäärää. Käytännössä TDS liittyy asioihin, jotka moni tunnistaa arjesta: veden makuun, veden kovuuteen, kahvinkeittimeen kertyvään kalkkiin tai siihen, miksi vesi maistuu erilaiselta eri paikkakunnilla. Usein korkeampi TDS-arvo herättää myös huolta siitä, voiko vedessä olla jotain haitallista – vaikka vesi näyttäisi kirkkaalta ja tuoksuisi normaalilta. TDS ei kuitenkaan ole suora mittari veden laadulle tai turvallisuudelle.
Veteen liuenneisiin aineisiin kuuluvat erilaiset mineraalit ja suolat, jotka ovat niin pieniä hiukkasia, etteivät ne näy tai tunnu erillisinä aineina. TDS ilmoitetaan yleensä milligrammoina litrassa (mg/l), kun taas useat haitalliset aineet ilmoitetaan mikrogrammoina litrassa (µg/l; 1 mg/l = 1000 µg/l). Käytännön mittauksissa TDS arvioidaan usein veden sähkönjohtavuuden perusteella: mitä enemmän liuenneita ioneja vedessä on, sitä paremmin se johtaa sähköä ja sitä korkeampi TDS-arvo saadaan.
On hyvä ymmärtää, että TDS kertoo vain liuenneiden aineiden määrän – ei niiden laatua tai alkuperää. Sama TDS-arvo voi syntyä hyvin erilaisista yhdisteistä, minkä vuoksi arvoa ei tule tulkita yksinään veden turvallisuutta kuvaavana mittarina.
Tämän vuoksi TDS-mittaus soveltuu parhaiten yleiskuvan muodostamiseen. Se voi auttaa hahmottamaan esimerkiksi veden mineraalisuutta tai vertailemaan eri vesilähteitä ja suodatusratkaisuja, mutta tarkempi tieto veden yksittäisistä aineista edellyttää aina erillisiä analyysejä.

Liuenneiden aineiden kokonaismäärän (mg/l tai ppm)

Veden mineraalisuuden yleiskuvan

Muutokset ajan myötä (seuranta)

Mitä aineita vedessä tarkalleen on

Bakteerien määrää

Onko vesi “turvallista”

