Vesistön rehevöityessä happea kuluttava hajotustoiminta lisääntyy ja sen seurauksena voimistuva happikato saattaa kiihdyttää fosforin sisäistä kuormitusta. Parantamalla happitilannetta pohjan tuntumassa voidaan estää happikatojen syntyminen ja hillitä fosforin liukenemista pohjasedimentistä veteen. Hapetustarpeen arviointi on osa järven pitkäaikaista ja suunnitelmallista kunnostusta, jos hapetonta aluetta on merkittävä osa järven pinta-alasta ja rehevyysongelman havaitaan liittyvän happikatoihin.


Yleisempiä käytössä olevia hapetusmenetelmiä Suomessa ovat hapen vienti veteen ilman ja paineilmakuplituksen avulla ja hapellisen päällysveden johtaminen happiköyhään alusveteen.


Uusimpana menetelmänä ja keski-Euroopan vesistöissä menestyksellisesti ja kuplitusta suuremmalla hapetusteholla käytetään AQVA:n edustamaa Watrecon tehokasta ja periaattessa yksinkertaista mentelmää, joka on syntynyt vuosikausien tuotekehityksen työnä. Tuotteen ensimmäisiä sovelluksia käytettiin teollisuudessa mm. mikrokokoisten ilmakuplien poistoon suljetuista järjestelmistä, sekä kiintoaineiden ja mineraalien pilkkomiseen vesikierrossa.


Samaa menetelmää voidaan käyttää käänteisesti, jolloin on mahdollista sitouttaa moninkertainen määrä ilmaa suhteessa nestetilavuuteen, tehden hapetuksesta huomattavasti tehokkaampaa. Happikadosta kärsivään veteen sekoitetaan happirikasta vettä, yhdistämällä hapetus ja ilmastustekniikat, veden vertikaalisen kierrätyksen ollessa edelleen osa prosessia.


Facebook Twitter Instagram Pinterest Youtube